Elokuva kertoo kahden erilaisen mutta toisiinsa vahvasti kiinnittyvän miehen tarinan. Lluc, kulttuuriin kiinnittynyt entinen akateemikko, ja Olli, Suomesta Barcelonan kaduille ajautunut mies, kohtaavat etsiessään suojaa samasta rappukäytävästä. Alkukohdat ovat vaatimattomat, mutta vähitellen heidän välilleen syntyy yhteys, joka ei rakennu säälistä vaan jaetusta ihmisyydestä. Episodimainen rakenne kuljettaa katsojaa läpi usean vuoden. Matkalla näkyvät mielenterveyden vaihtelut, riippuvuuden varjot ja arjen selviytymisen pienet, merkitykselliset hetket. Vaikka elokuva kuvaa raskaita teemoja, se tekee sen lämpimästi ja huumorin kautta – ei dokumentaarisena todistuksena, vaan fiktiivisenä, taiteellisesti rakennettuna tarinana. Taide on elokuvassa keskeinen olemassaolon muoto. Lluc tarkastelee Dalín teoksia, Olli löytää lohtua suomalaisesta kansanmusiikista ja iskelmästä, ja Cervantesin Don Quijote muodostuu symboliseksi peiliksi kahdelle miehelle, jotka yrittävät säilyttää ihmisarvonsa maailmassa, jossa heidät usein ohitetaan.